Historia

HISTORIAA
Kouvolan Videokuvaajat ry on toiminut Kouvolassa jo vuodesta 1956. Perustamisestaan lähtien yhdistys on koonnut yhteen elokuvanteon harrastajia. Kaitafilmaus oli se sysäys, joka irroitti osan silloisesta kameraseuran jäsenistä omaksi yhdistyksekseen.

Vuosien tuoman kokemuksen ja uuden tekniikan siivittäminä moni kuvaaja on saavuttanut menestystä elokuvarintamalla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Tunnetuimpia yhdistyksen jäseniä ovat Kalevi Pihkala ja Heikki Jokiniemi. Kalevi Pihkala on tehnyt mm. Kouvola-aiheisia elokuvia ja dokumentteja. Heikki Jokiniemi on puolestaan menestynyt Unicassa ja SM-kilpailuissa erinomaisesti.

Yhdistyksen toiminnassa on alkanut uusi ajanjakso DVD elokuvien myötä. Uudet laitteet ja menetelmät ovat kiinnostavia ja houkuttelee kokeilemaan elokuvan tekemistä.

Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat Kouvola talon kerhotiloissa kuukauden 1. ja 3. keskiviikko klo 18:00. Yhdistyksen toiminta on keskittynyt tilaisuuksien ja omien elokuvien kuvaamiseen. Jäsenillä on mahdollisuus editoida ja valmistaa elokuvansa kerhotilojen laitteilla valmiiksi DVD -elokuviksi. Kouvolan Taiteiden Yö -tapahtumassa yhdistys on esittänyt jäsenten elokuvia.

Yhdistyksen jäsenistä osa kuuluu myös Filmi- ja Videokuvaajien Liitto ry'n jäsenistöön, joten yhdistys on myös jäsen.

Yhdistyksen 50 v. historiikki on kirjoitettu Veijo Tervosen kokoamana.

Kalevi Pihkalan arkitoista päivänvaloon tupsahtanut artikkeli Kouvolan Videokuvaajat ry'n perustamisvuodelta 1956. Kirjoittaja tuntematon. Sopii vielä tänä päivänäkin videokuvaajan kuvaussisältöön.

JOKAISEN KAITAFILMAAJAN PYRKIMYKSENÄ ON AINA TEHDÄ HYVÄ FILMI, SELLAINEN JOKA PUHUTTELISI JA ILAHDUTTAISI MUITAKIN KUIN KUVAAJAA ITSEÄÄN.

HYVÄN FILMIN TEKEMINEN ANTAA JOKA TAPAUKSESSA SUUREN SISÄISEN LUOMISEN ILON, VAIKKA SITÄ EIVÄT KAIKKI TUOMARIT YMMÄRTÄISIKÄÄN.

ELOKUVAN TEKEMISEN KIIHOTTAVA JÄNNITYS ON SIINÄ, ETTÄ JOKAISELLA ON MAHDOLLISUUS LÖYTÄÄ TODELLINEN HUIPPUAIHE, AIHE JOKA AINUTLAATUISUUDELLAAN JA SYTYTTÄVYYDELLÄÄN VOI HURMATA KATSOJIA MISSÄ VAIN.

FILMIN ARVOKKAIN TEEMA ON SIINÄ, ETTÄ SISÄLTÖ ON AMMENNETTU SUORAAN ELÄMÄSTÄ, EIKÄ AINA OMIEN AIVOJEN KUVITELMISTA.

PIENIKIN VÄLÄHDYS ARKISESTA ELÄMÄSTÄ VOI SAADA KATSOJAN SIIRTY-MÄÄN TUOLILTAAN KESKELLE ELOKUVAN TAPAHTUMIA JA SUORASTAAN SAMAISTAMAAN ITSENSÄ JOHONKIN ESIINTYVÄÄN IHMISEEN. HÄN EI KATSELE FILMIÄ, HÄN ELÄÄ SIINÄ.

ME KAITAKUVAAJAT OLEMME ONNELLISESSA ASEMASSA, SILLÄ ONHAN SANOTTU, ETTÄ JOKA VALOKUVAA SAA ENEMMÄN ELÄMÄSTÄ. MUTTA JOKA KAITAFILMAA, HÄN OMISTAA ITSE ELÄMÄN JA PITÄÄ SEN IKUISESTI TALLESSA VOIDAKSEEN TAIKOA SEN ESIIIN, MILLOIN HÄN SEN ITSE HALUAA.

EI KUITENKAAN OLE OLEMASSA MITÄÄN SÄÄNTÖJÄ SIITÄ, MITÄ ELOKUVAN TULISI PITÄÄ SISÄLLÄÄN.

SEN AIHEEN MUOTOKAAN EI OLE RATKAISEVAA. TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ KUVAAJA ON PANNUT FILMIINSÄ KAPPALEEN SYDÄNTÄÄN, PARHAINTANSA. SILLOIN HÄN ON MYÖS TÄYSIN ULKOPUOLELLA SEN JÄNNITYKSEN, MINKÄ ESIMERKIKSI KILPAILU AIHEUTTAA.